Kuva: Marjaana Malkamäki
PÄÄKIRJOITUS 3/2015 – Palaute kuuluu – tai sen tulisi kuulua – olennaisesti jokaiseen työhön. Kehumalla tai tarjoamalla rakentavaa kritiikkiä työntekijän työsuoritusta voidaan parantaa. Näin on totuttu ajattelemaan niin sanotuissa perinteisissä töissä.
Kirjailija istuu huonosti tähän ajattelumalliin.
Kirsti Ellilä. Kuva: Tomi Kontio
Sen kritiikin jokainen kirjailija muistaa elämänsä loppuun asti. Esikoisteokseensa kohdistuneen, valtakunnan suurimmassa lehdessä ilmestyneen. On se sitten ollut myönteinen tai kielteinen. Tai on sitä ikinä ilmestynyt tai ei.
Kuva: Marjaana Malkamäki
PÄÄKIRJOITUS 2/2015 – Kun kriitikko arvioi erästä kirjaani jokunen vuosi sitten, hän kirjoitti tietävään sävyyn: ”Vainonen on lukenut angloamerikkalaista fantasiakirjallisuutta”. Väite ärsytti minua, monestakin syystä. Ensinnäkin kriitikko esitti tietävään sävyyn tosiasiana jotakin, mikä ei pitänyt paikkansa, sillä hänen mainitsemansa genre oli (ja on yhä) minulle tuntematon. Lisäksi hän tekaistun väitteensä perusteella luokitteli, leimasi ja arvotti kirjani. Kävi nimittäin ilmi, etteivät kyseisen lajityypin kirjat olleet koskaan innostaneet häntä.
Kuva: Tomi Kontio
TOIMINNANJOHTAJALTA 2/2015 – Kirjailijan ammattia on Suomessakin harjoitettu iät ja ajat, mutta edelleen kirjailijan työn luonnetta näyttää melko usein olevan vaikea käsittää. Kirjailijoita pyydetään toistuvasti esiintymään ja kirjoittamaan ilman korvausta, siitä todistavat liitossa tehdyt kyselyt ja monet käydyt keskustelut. Kirjailijoiden työtä on kaunokirjallisen teoksen kirjoittaminen, sen monet helposti ymmärtävät. Myös muu kirjoittaminen on osa työtä.
